Pappa betalar

Viimeisen parin vuoden aikana olen tullut haastatelluksi muutaman median toimesta. Olen tähän asti vastannut myöntävästi valtaosaan haastattelupyynnöistä ja päässyt kertomaan tarinaani aina Pirkka-lehdestä Talouselämään.

Raha on valitettavasti arka aihe puhua. Sitä on aina joko liikaa tai liian vähän, väärin hankittua, väärin käytettyä tai yksinkertaisesti joku niissä tarinoissa aina haisee. Klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarinakaan ei saa enää ymmärrystä osakseen (ei sillä että tätä korttia koittaisinkaan käyttää

Ymmärsit pointin. Ihmisillä on asiasta mielipide ja he myös kertovat sen. Kommentoimisesta on tehty niin helppoa että vähän uskaliaammankin kommentin voi heittää ilmoille ja piiloutua nimimerkin taakse.

Viimeisin haastatteluni Talouselämään kirvoittikin mukavasti keskustelua varsinkin Twitterin puolella, jossa rivien välistä oli luettavissa ärtymystä ja kateutta. Artikkeli oli herättänyt myös puhdasta mielenkiintoa, vaikka tosin hyvätkin pohdinnat hautautuivat noiden väärien olettamien alle, joita keskustelu vilisi.

PaPpa BeTalaR

Jos saisin euron joka kerta kun kuulen tämän olettamuksen, antaisin mielelläni lisää haastatteluja ja eläköityisin jo parin vuoden sisällä. Tämä taisi olla myös ensimmäisen haastatteluni ensimmäinen kommentti. Voisin jopa siis klassikoksi kutsua.

Kommentoineista arviolta 80% on sitä mieltä, että joku muu kustantaa elämiseni. Nämä henkilöt jakavat mielellään oman johtopäätöksensä perusteella luomaa faktaa myös muille. Samainen 80% ei valitettavasti maksumuurin vuoksi ollut päässyt lukemaan viimeisintä haastattelua otsikkoa pidemmälle.

Saimme kotona paljon hauskoja hetkiä kommenttien lukemisesta, ja jonkinlaisen kuvan siitä mitä tunteita herättää ajatus nuoren naisen ”menestyksestä”. Ymmärrän, että jos luki vain otsikon talouselämän jutusta oli väärinymmärrysten määrä luonnollisesti korkea.

Päälimmäisin tunne tuntui ihmisillä olevan se, että jutusta on jätetty jotain kertomatta. Tarkoituksella piiloteltu faktoja. Epäilykset johtavat omiin päätelmiin, ja päätelmät luovat kokonaan uuden tarinan.

Totuus on se, että yhteen haastatteluun ei saa koko elämäntarinaa suollettua eikä se ole edes tarkoituksenmukaista, jos aiheena on nykyinen sijoitustoimintani.

En halua nolata ketään jakamalla twiittejä ja kommentteja. Jos kuitenkin kaipaat pientä piristysruisketta päivääsi, ovat nuo keskustelut netistä löydettävissä.

Seuraanko keskustelua?

Luen kyllä kommentteja. En lue niitä siksi, että haluaisin tietää mitä mieltä ihmiset ovat minusta tai millaisena he pitävät minua. Jokainen maalatkoon oman kuvansa.

Näin elävässä elämässä olen saanut osakseni pitkälti vain positiivista palautetta elämäntavastani ja suunnitelmastani. Netin syövereistä kaivutuu kuitenkin monenlaista kertojaa. Kommentit kertovatkin mielestäni enemmän kirjoittajista niiden takana. Ne kertovat hyvin ihmisten asenteista ja ennakkoluuloista.

En usko kenenkään (tai ainkaaan monen) täysin ilkeyttään latelevan näitä oletuksia. Epäluulo tai kateus ovat tunteita siinä missä muutkin, mutta se kuinka ilmaiset niitä onkin toinen juttu, jossa monella olisi parantamisen varaa. Asiallisesti esitetyt kysymykset ja myös kritiikki johtaisivat varmasti hyvään ja todenmukaisempaan keskusteluun aiheen ympärille.

Yhteenkään sijoitusyhteisöjen ulkopuoliseen nettikeskusteluun en myöskään ole osallistunut. Minulla ei ole varsinaisesti tarvetta lähteä puolustamaan itseäni niissä, tai oikoa faktana esitettyjä väittämiä.

Toivottavasti tietoa todella vailla olleet löytävät blogini ja saavat tätä kautta kattavamman kuvan minusta ja tarinastani. Uskon että se toimii parhaassa tapauksessa rohkaisevana esimerkkinä lähteä tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta tai aloittaa sijoittaminen.