Annoin hetki sitten haastattelun Talouselämälle juttuun joka käsitteli firettämistä (linkki). Aihe joka jaksaa yhä monen vuoden mediarummutuksen jälkeen ilokseni kiinnostaa ihmisiä. Jutussa haastateltiin lisäkseni Laura Linkonevaa ja Maria Carlssonia, jotka kumpikin ovat kirjoittaneet firettämisestä.
Haastattelun kysymykset toistivat tuttua kaavaa, mutta nyt haastattelija ehkä vähän hakemalla haki vastausta siihen miksi haluan "eläköityä" jo 35-vuotiaana. Paljon olen jakanut tavoitteestani, mutta en ikinä ollut kai perustellut että miksi juuri 35.
Vastaus tietysti löytyi, mutta artikkelissa se oli ymmärrettävästi ilmaistu melko suppeasti ja ehkä vähän provokatiivisesti. Avaan kuitenkin nyt laajemmin syitä tuolle tietylle iälle, jonka nostan myös itse monesti esiin.
Ikä ja terveys
Vastaukseni haastattelun kysymykseen miksi 35, oli tiivistetty lyhyesti yhteen vastaukseen jonka ensimmäinen osa kuului: 50-vuotias ei ole enää nuori.
Tämä näyttävästi oli monelle viiskymppiselle isku terävällä veitsellä ja pahoittelut heille tästä reality-checkistä. Pysyn kuitenkin kannassani, ja ainakin näin 26-vuotiaan silmissä 50 ei ole enää nuori. Elämää on tilastollisesti jäljellä enää noin 2/5 ja osittaiseen vanhuuseläkkeeseenkin enää noin 15 vuotta. Firen tarjoama hyöty on moninkertainen kun siitä pääsee nauttimaan aikaisemmin. Enemmän vapaita vuosia elossa siis.
Vastaukseni toinen osa oli sitten sitä isketyn veitsen pyörittelyä haavassa: toin ilmi että yli 50v ei enää ole täydessä iskussa. Tämä tuskin paljon perusteluja tarvitsee mikäli on ollut joskus hereillä peruskoulun biologiantunnilla. Haluan hyödyntää fyysisesti parhaat vuoteni, muuhun kun toimistossa istumiseen 8 tuntia päivässä. Enemmän vapaita vuosia elossa + fyysisesti todennäköisesti paremmassa kunnossa.
Mahdollisuus
Tavoiteikä asettui lukuun 35 myös syystä, että tavoite on lukujen valossa mahdollista saavuttaa siinä vaiheessa. Eli puhtaasti laskukaavan antama ikäluku.
Pyörittelemällä muuttuvia tekijöitä eli vuosia, tuottoprosentteja ja sijoitettua pääomaa, saa itsensä vaikka seuraavalla viikolla eläkkeelle. Omissa laskuissani käytän tuttua hyvin optimistista lähestymistapaani, jossa oletan suotuisan kehityksen jatkuvan ja minun pystyvän tehdä säännöllisiä lisäsijoituksia. Ei itsestäänselvä lopputulos, mutta mahdollinen.
0,5 miljoonan osakesalkkuun pääsen tällä hetkellä esimerkiksi seuraavilla luvuilla kun aikaa on 9 vuotta.
0€ lisäsijoitukset ja 17,2% vuosituotto
1000€/kk lisäsijoitukset ja 11,4% vuosituotto
Jos jokin tavoittelemani asia on edes teoriassa mahdollista miksi en sitä tavoittelisi, vaan asettaisin rimaa alaspäin? Kun kilpailin nuorempana en ikinä lähtenyt kisoihin tavoitteena vain päästä sijoille. Tavoite oli saada kultaa. Maailma ei ikinä kuitenkaan kaatunut vaikka kotiin olisi lähdetty kokonaan ilman mitalia. Seuraavissa kisoissa uusi yritys.
Tavoite
Sillä että olen asettanut tarkan tavoiteiän on myös psykologinen vaikutus omaan tekemiseeni. Se pitää motivaation yllä ja tekee koko projektista paljon konkreettisemman. Itselleni pelkkä "sitten joskus"-firettäminen tuskin onnistuisi, vaikka joillekin se voi olla tie taloudelliseen riippumattomuuteen.
Iän asettamisen on tarkoitus toimia herätyskellona, joka pirisee kun mittarissa on 35. Olen nimittäin saanut käsityksen, että moni vapaudesta haaveillut on kipuillut lopulta turvallisen palkkatyön jättämisen kanssa. Rohkenisinko vain jossain vaiheessa jäädä pois töistä, kun kasassa olisi vaadittava summa? Ehkä vielä muutama vuosi varmuuden vuoksi?
Uskon että tavoiteiän saavutettuani minun on helpompi tehdä päätös "eläköitymisestä", koska luku 35 on näyttäytynyt edeltäneet 15 vuotta maaliviivana. Tästä kuvittellisesta maalista ei ole mitään tarvetta jatkaa eteenpäin ellei tilanne ole muuttunut merkittävästi.
Live and let live
Yhteiskunnassa jotkut unelmat ja tavoitteet nyt vain ovat sosiaalisesti hyväksytympiä. Jos joku säästää ja sijoittaa perheen perustamista varten on hän vain järkevä. Varsinkin kun tavoittelee tätä nuorella iällä eikä vasta viisikymppisenä. Heiltä ei juuri kysellä syitä, kehoteta odottamaan että järki tulee päähän tai sanota, että kyllä sinä lopulta kyllästyt.
Aikaisen eläkkeen tavoittelu saa kuitenkin aivan eri vastaanoton. Välillä tuntuu jopa oudolta kuinka paljon tunteita firettäminen herättää ihmisissä, joita asia ei varsinaisesti kosketa. Yksi syy näihin haastattelupyyntöihin suostumiseen onkin se, että haluan normalisoida tavoitteellisen sijoittamisen ja säästämisen. Se on tavoite siinä missä muutkin.
Tarina luvun 35 takaa on kaikessa lyhykäisyydessään tämän kirjoituksen sisällä. Syyni itse firettämiselle ovat kuitenkin moninaisempia ja syyt pintaa syvemmällä. Kaikkiaan täysin oman kirjoituksensa arvoinen aihe, joten siitä lisää myöhemmin.
Oletko itse asettanut tarkkaa ikää firen tai muun taloudellisen tavoitteen saavuttamiselle?
Moikka! Löysin sun blogin hiljattain ja tämä menee jatkossa seurantaan. Olen itse 38-vuotias ja mikäli lasken henkilökohtaisen nettovarallisuuteni samalla logiikalla kuin sinä, niin se on noin 480.000 euroa eli periaatteessa olen iän ja omaisuuden puolesta aika lähellä omaa tavoitettasi, eikö niin? Omaisuuteni koostuu kodista, sijoitusasunto-osuuksista ja rahasto-osuuksista, ja siitä vähennetään tietenkin velat. Puolison omaisuutta ja osuuksia ei huomioida. Mikäli kuitenkin haluaisin firettää, niin valitettavasti omalla kohdallani ja elämäntyylilläni tuosta termistä pitäisi tiputtaa viimeinen kirjain pois, sillä kyllä tämä vie väkisin aikaa sinne viiskymppiseksi asti, että voisin halutessani jättäytyä työelämästä pois ja elellä mukavaa elämää passiivisilla tuotoilla (ja omaisuutta myymällä). Minkälainen sinun laskukaavasi on sen jälkeen, kun olet saavuttanut puolen miljoonan euron nettovarallisuuden? Paljonko käyttörahaa tarvitsisit kuukautta kohden ja miten ja mihin asioihin…