Ravintola suljettu, avaimet palautettu, viimeinen työpäivä taputeltu. 23.12. sain irtisanomislapun allekirjoitettavaksi. Asiat etenivät melko nopeasti ja ravintola, jossa työskentelin suljettiin vuodenvaihteessa. Olo oli haikea, vaikka täytenä yllätyksenä tämä ei minulle tietenkään tullut. Olin saanut myydä paikan ensimmäisen ja viimeisen juoman. Urani ravintolatyöntekijänä tuli lopullisesti päätökseen (Vannoin tosin samaa viimeksi 2020 kun korona vei minut muihin töihin, mutta jotenkin löysin itseni tiskin toiselta puolelta jo vuoden päästä)
Baarissa töissä olleet ymmärtävät varmasti miksi olen tyytyväinen tämän aikakauden loppumiseen, mutta myös miksi jään kaipaamaan sitä.
Tuo sivu on nyt kuitenkin elämässäni käännetty ja tänään alkoi uusi vaihe.
Työttömyys
Kyllä. Olen nyt virallisesti työtön. Uskoni oli ja on erittäin hatara siihen, että järjestelmä todella toimisi kohdallani. Olen ollut aikaisemminkin työtön ja aina omakustanteisesti. Tuntuu jopa väärältä että tililleni tulisi rahaa siitä, että en tee mitään.
Päätin kuitenkin, että aion ottaa työttömyydestä kaiken ilon irti, sillä tiedän että tämä ei ole pysyvä vaihe. Vuonna 2023 aion reissata, liikkua, mökkeillä, kirjoittaa ja nauttia elämästä. Pidän tätä ensimakuna siitä mitä taloudellinen riippumattomuus voisi minulle tarjota. Ehkä totean, että aika todella käy pitkäksi ja palaan pian takaisin tekemään jotain yhteiskunnalle tuottavaa työtä. Sivutoiminen työni kirjoittajana jatkuu kuitenkin entiseen tapaan, joten täysin tukien varaan en ole heittäytymässä.
Innostukseni ilmaiseminen julkisesti työttömyydestä on vähintään paheksuttavaa. Kahta kamalampaa joidenkin silmissä tästä tekee se, että tulen saamaan (mahdollisesti) ansiosidonnaista päivärahaa työttömyyteni ajalta.
Tiedän olevani etuoikeutettu. Minulla on mahdollisuus downshiftata vaikka koko vuosi halutessani, sain tukia tai en. Kuuluisiko kaltaiselleni edes maksaa minkäänlaista tukea työttömyyden ajalta?
Omatuntoani asia ei jäänyt pidemmäksi ajaksi painamaan. Pelaan samoilla säännöillä kuin kaikki muutkin. Se että olen hoitanut asiani hyvin, ei tulisi asettaa minua eri asemaan. Aion kuitenkin hakea töitä ja seuraan avoimia työpaikkoja aktiivisesti, josko löytäisin jotain mikä houkuttelisi vähintään yhtä paljon kuin mitä tulevalle vuodelle olen suunnitellut.
Mitä teen nyt?
Ykkösprioriteettina on varmistaa että minulle todella maksetaan ansiosidonnaista työttömyyteni ajalta. Jonkinlaista epävarmuutta tilanteeseen tuo se, että jokainen maksamiseen vaikuttava poikkeus tuntui pätevän kohdallani. Epävarmuus on inhottavaa, mutta asian luulisi selviävän viimeistään helmikuun aikana.
Alkuperäinen suunnitelmani oli suunnata jo helmikuun aikana Nepaliin ja Filippiineille. Myös Meksiko oli matkustuslistani kärkipäässä. Päädyin kuitenkin jättämään Suomen taakseni vasta maaliskuussa ja matkustella vähemmän eksoottisia kohteita läpi.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan aion matkustaa mahdollisimman paljon, sillä se on jotain mitä työelämä rajoittaa huomattavasti. Tuossa sivussa tarkoitus on kirjoittaa aktiivisesti, nähdä ja kokea niin paljon kun mahdollista. En tiedä milloin vastaavanlainen tilaisuus tarjoutuu seuraavaksi. Ehkä tuolloin 35-vuotiaana?
Miten pärjään taloudellisesti?
Tästä riittäisi kirjoitettavaa varmasti enemmänkin kunhan saan vuosibudjetin tehtyä. Odotan kuitenkin tuota selvyyttä tämän vuoden tuloista ennen sitä.
Olen laskenut alustavasti tämän vuoden jäävän noin 10k alijäämäiseksi, vaikka saisinkin tukia. Kovasti kaipaamani matkustaminen syö kassaa melko tehokkaasti, jonka lisäksi haluan ylläpitää säännölliset lisäykset osakesalkkuun. Asumiskustannukset tietysti juoksevat myös taustalla vaikka en suomessa olisikaan. Kaiken kukkuraksi tarkoituksena olisi ostaa kumppanin kanssa yhdessä yksi asunto.
Paljon kuluja siis, varsinkin näin työttömänä.
Näen kuitenkin tämän poikkeuksellisen ajanjakson sellaisena, jonka vuoksi olen valmis tekemään taloudellisia uhrauksia. Uhrauksia jopa FIRE-tavoitteeni suhteen, vaikka tällä hetkellä uskonkin sen pysyvän ennallaan.
Odotan mielenkiinnolla mitä vuosi tuo tullessaan ja millainen vaikutus sillä on omaan talouteeni!
"Pelaan samoilla säännöillä kuin kaikki muutkin. Se että olen hoitanut asiani hyvin, ei tulisi asettaa minua eri asemaan."
Olen lukenut sinusta kirjoitetut jutut kauppalehdessä seka talouselämässä ja sen lisäksi että tekemäsi sijoitukset ovat erittäin epäeettisiä niin et tunnu ymmärtävän sitä että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mahdollisuutta sijoittaa 1000€/kk tai edes pienempää summaa. Hienoa että vanhempasi ovat mahdollistaneet sen että pystyit sijoittamaan jo 14 vuotiaana tienattuja kesätyö rahoja osakkeiseen. Olet etuoikeutettu
Oma unelma olisi myös saada mahdollisuus pitää välivuosi työelämästä, mieluiten tietenkin ansiosidonnaisen avulla. Itse olen jo 38-vuotias ja sellaisessa työssä, etten voi irtisanoutua tai toivoa että minut irtisanotaan, ilman mittavaa tulotason pudotusta jatkossa. Taloudellisesti voisin nykyisellä kassalla lomailla seuraavat 5-10 vuotta, mutta se ei tietenkään olisi järkevää tulevaisuuden kannalta. Vaikea yhtälö! Pakko se on kait jatkaa vaan puurtamista :P Sanoisin, että nauti välivuodesta nyt kun se on mahdollista. Säästöjä ja sijoituksia kerkeää kerryttämään vielä, yksi vuosi ei niitä tosiaankaan pilaa.